Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Päijät-hämessä syntynyt ja näköjään pysynytkin. Asun maaseudulla pienessä jatkuvaa remonttia kaipaavassa mökissä koiran ja kissan kanssa. Olen ollut yrittäjänä mutta palannut kokin hommiin alkuperäiseen ammattiini.

Kuukausi: helmikuu 2023 Page 1 of 4

Kotivara ja Marttatoiminta

Kotivara on osa omatoimista varautumista kriisitilanteiden, vesi- tai sähkökatkojen varalle. Kotivaraan varautuminen, koskee kerrostalo- sekä omakotitalon asukkaita. Jos arjen asiat ei toimikkaan selviämmekö ilman vettä ja sähköä?

Vettä ja ruokaa tulisi olla koko perheen tarpeisiin ainakin 72 tunniksi, noin kolmeksi päiväksi. Valmius selvitä itsenäisesti jonkin häiriötilanteen sattuessa. Elintarvikkeita varattaessa tulee ottaa huomioon niiden käyttöaika ja kierrätetään tuotteita käyttöiän mukaan ja uusia ostamalla tilalle.

Kannatta myös miettiä miten tehdä ruokaa, jos sähkön ja veden tulo keskeytyy tai saastuu, vaikka varmasti viranomaiset perustavat vedenjakelupisteitä, ettei kenenkään tarvitse ilman juomavettä olla. Kotoa pitäisi löytyä kannellisia astioita missä säilyttää tai kuljettaa vettä.  Vesi on kovin tärkeä ja juotavaksi on arvioitu noin 2 litraa/pv. Kaikki pystyy varmasti varautumaan näihin.

Martta.fi sivustolta ainakin löytyy hyviä ohjeita tähän ja varmasti myös pelastuslaitosten sivuilta.

Itse Marttana ja martta-toiminnassa mukana olleena olen kotivaraan osannut varautua jo useamman vuoden ajan. Siitä on oikeastaan tullut tapa huolehtia, että melkein kaikkia on varattu. Minulla on patteriradio, taskulamppuja, pattereita, aina vettä kattilassa, puuhellalla voin lämmittää tai tehdä ruokaa ja puita on liiterissä. Talvellahan voin sulattaa vaikka lunta pesutarpeisiin jos oikeasti iskee joku kriisi. Vanha puuceekin löytyy pihan perältä, tosin hieman huonossa kunnossa, kun ei ole ollut moniin vuosiin, enää ollut käytössä, mutta varmasti toimii jos oikein hätä iskee.))

Eli minulla on kaikki täällä hyvin. Säilykkeitä ja kuivamuonaakin jonkin verran.

Tänään 28.2 vietämme juhlaa

Tänään on Suomalaisen kulttuurin päivä, Kalevalan päivä, helmikuun viimeinen päivä ja poikani syntymäpäivä. Maan keski-osassa on myös hiihtolomaviikko(vko 9). Lomalla olen itsekin tämän viikon, vaikkei miltään lomamuuveilta tunnukkaan.

Juhlan aihetta on siis tänään monenlaista.

Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään Kalevalan kunniaksi, koska Elias Lönnrot allekirjoitti Kalevalasta ensimmäisen version(vanha Kaleva) 28.2.1835. Päivä on virallinen liputuspäivä. 

Minun pihassa on lipputanko ja on minulla lippukin, mutta kuinka ollakaan, näin talvisin en vedä lippua liputuspäivinä salkoon. Lipputanko on tuolla valtavassa lumikasassa, kun tämä talon asukas(minä) tekee lumityöt niin, että juuri ja juuri polulla mahdun kävelemään ja liiteristä puita hakemaan. Kesäaikaan kyllä liputan ja olen tutustunut lipun oikeaoppiseen käyttöönkin, vaikka yksi juhannus se taisi jäädä useammaksi päiväksi tuonne liehumaan. Kyllä nolotti.

Kävin tänään kauppareissulla . Ihana sää, 2  astetta lämmintä  ja auton ikkunan läpi oli niin upea keväisen tuntuinen sää. Nyt sain testata myös uusia aurinkolasejani.

Kyllä oli sinivalkolippuja liehumassa, joka puolella. Ne näyttävät aina yhtä arvokkailta tuulen liehuttaessa kauniisti niitä korkeuksissa. Onneksi tänään olikin tuulinen päivä.

Helmikuun viimeinen päivä 28.2.2023.  Poikani syntymäpäivä ja juhlistamme sitä kahvin ja laskiaispullien kera.

Ikäviäkin asioita, työriitasovittelut linja-autoliikenteessä. Tuleeko sopu vai alkaako lakko laajentua mikä vaikuttaa moneen kansalaiseen, työmatkaliikenteeseen ja myös lomalaisten liikkumiseen ja paljon muuhun.

Äänikirjat

Äänikirjat syntyivät alun perin näkövammaisten tarpeisiin. Nykyään myös muu yleisö on löytänyt ja kiinnostunut äänikirjoista. Niin itsekin jo reilun vuoden ajan olen kuunnellut äänikirjoja eri palveluntarjoajien kautta.

Äänikirjojen lukijana on yksi tai useampi. Valitsen usein äänikirjan niin, että kuuntelen lukijan äänen,  jos se ei miellytä, vaihdan kirjaa. Välillä on vaikea löytää hyvä lukija, jonka ääni miellyttää, ja jota jaksaa kauan kuunnella. Huono asia siinä on se, jos haluaisi kuunnella juuri tietyn kirjan ja lukijan ääni miellytä, niin kirja jää sen takia kuuntelematta.

Lukijan äänen pitää olla eloisa ei tasapaksu. Mielestäni joissain kirjoissa vaikuttaa lukijan ääni, onko mies vai nainen, koska jotkut tietyt kirjat vaativat tietynlaisen äänen.

Äänikirjojen myynti on kokoajan kasvanut ja suosio lisääntynyt huimasti. Kaikille ei äänikirjan kuuntelu sovellu. Kuka tykkää mistäkin. Itse kuuntelen äänikirjoja kännykän kautta, käsitöitä tehdessä, siivotessa, tiskatessa ja mm. levolle käydessä. Äänikirja rentouttaa.

Äänikirjoja on tehty laidasta laitaan, jokaiselle jotakin. On dekkareita, tietokirjallisuutta, romaaneja ja elämänkertoja jne. Sovelluksia jotka tarjoavat näitä palveluja on myös useita. Jotkut tarjoavat aloituspaketiksi ensimmäistä kuukautta ilmaiseksi ja sitten alkaa vasta kuunteleminen maksamaan. Hinnoissakin on eroja.

Kun sovelluksen lataa ja päättää aloittaa kuuntelun pitää ensin kirjautua palveluun, antaa yhteystiedot ja luottokortin/pankkikortin tiedot.

Kirjastot tarjoaa ilmaispalveluna äänikirjoja, mutta siinäkin tarvitaan ensin tunnukset, jotka saa kirjastosta. Itse en ole tätä ilmaispalvelua käyttänyt, koska en ole saanut aikaiseksi käydä kirjastossa hakemassa tunnuksia.

Onkohan äänikirjat vaikuttaneet kirjastopalveluiden käyttöön millään lailla? Kirjastossahan voi myös opiskella ja oleskella. Sieltä saa opastusta, neuvontaa ja järjestetäänhän niissä myös erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä. Kirjastoissa on käytössä langaton verkko, tietokoneita ja yleisimmät tietokoneohjelmat. Monista kirjastoista saa lainaan myös erilaisia esineitä. Onko kaikissa kirjastoissa enää virkailijoita paikan päällä aina vai voiko sisään mennä kortilla milloin itselle käy??? Pitää ottaa selvää, vaikka en kirjaston palveluja enää kovinkaan käytä.

Luetaanko kirjoja silti edelleen, niin paljon kuin ennenkin?

Silmälasit

Minulla on ollut silmälasit yli kaksikymmentä vuotta. Se on todella pitkä aika, kun ajatellaan taaksepäin. Aluksi hankin lukulasit, mutta kyllästyin, kun ne oli aina väärässä paikassa ja hukassa silloin kun niitä olisi tarvinnut.

Nyt minulla on monitehot. Näen lukea ja katsoa televisiota. Lenkillä ollessani en käytä laseja ollenkaan, ne ovat vain tiellä ja jotenkin hankaloittaa mukamas kävelyä.  Onko siis silmäni vaan tottunut lasien käyttöön ja ne ei enää pärjää ilman laseja?

Kävin nyt alkuvuodesta ostamassa paikallisessa optikkoliikkeestä aurinkolasit. Käytän melkein aina saman liikkeen palveluja. Onneksi heillä ei ole mitään kanta-asiakaskortteja, koska en tykkää, että aina pitää olla joku kortti mitä esittää, vaan he näkevät omista tiedoistaan milloin olen viimeksi asioinut heillä ja käynyt näöntarkastuksessa. Sieltä saa selville linssini paksuudet jne.

Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut aurinkolaseja vahvuuksilla, joten nyt halusin sellaiset. Ensin kyselin vähän hintatietoja linsseistä sekä sankojen saatavuudesta. Kaikkiin sankoihin ei saa tietyillä vahvuuksilla olevia linssejä, eli niissäkin on eroja.

Minulla on ainoa kriteeri sangoissa, ettei ne saa olla kauhean isot, eikä kissamaisen terävät yläkumista. Tykkään pienistä en kuitenkaan pienistä ja pyöreistä. Jotain kivaa niissä sangoissa pitää kuitenkin olla. Myyjä oli kovin avulias ja esitteli minulle omiin linssienvahvuuksilleni soveltuvia sankoja asiantuntevasti. Alkuvuodesta on usein alennusmyyntejä myös optikkoliikkeissä, satuin  hyvään ajankohtaan. Alennuslaput oli laitettu normaalien silmälasisankojen kohdalle, kaikki sangat puoleen hintaan, mutta aurinkolasien kohdalla ei ollutkaan mitään lappua. Tiedustelin myyjältä alennuksista, lukeehan heidän mainoksessa, että kaikki sangat puoleen hintaan. Myyjä oli jonkin aikaa hiljaa ja sanoi, ettei se koskisi aurinkolasien sankoja, mutta kun mainoksessa lukee, että kaikki sangat?? Toistin. Hänen piti käydä varmistamassa asia optikolta. Kyllä, myös aurinkolasien sangat saan puoleen hintaan. Jee ajattelin, onnenpäivä. Ei kysyvä tieltä eksy. Kannatti kysyä ja avata suunsa:))

Löysin siis myyjän avustuksella itselleni aurinkolasit vahvuuksilla ja hyvään hintaan. Olin tyytyväinen. Nyt minulla olisi myös vielä varaa ostaa toiset  aurinkolasti, ilman vahvuuksia. Sellaiset mitkä saan omien silmälasieni päälle ja voin pitää niitä aina autolla ajaessa. Liikkeestä löytyi myös sellaiset ja tein kaupat molemmista ja sain vielä niistäkin alennuksen. Olin todella tyytyväinen kauppoihin ja hymyssä suin astelin uuteen päivään onnellisena sekä hyvästä palvelusta, että hyvistä kaupoista.

Hyvät puolensa on pienissä liikkeissä, joissa asioin aina tarvittaessa. Niissä pystyy saamaan hyviä alennuksia heti, eikä minkään kanta-asiakaskortin kautta kerätä bonuksia. Haluan kannustaa aina paikallisia pieniä liikkeitä, jos mahdollista!

 

Energiasyöpöt

Haluan elää sellaisten ihmisten parissa, joille oikeasti merkitsen jotain ja itse olla sitä myös heille. Olla luottamuksen ja kunnioituksen arvoinen. Pyrin karsimaan kaikki ihmissuhteet elämästäni, jotka vievät energiaani ja vaikuttavat kielteisesti energiakenttääni. Tai ainakin otan etäisyyttä tällaisiin henkilöihin.

Minut ymmärretään usein väärin, kun en paljasta aina ajatuksiani. Jos tunteitani loukataan, voin olla vaiti pitkiä aikoja. Olen herkkävaistoinen ja intuitiivinen sekä välillä tuntuu, että myös ajatustenlukija, tiedän jo asioita etukäteen. Reagoin herkästi ympäristön ärsykkeisiin ja signaaleihin.

Herkkänä ihmisenä aistin myös muiden ihmisten mielentilat ja huomaa piiloviestit ja kasvonilmeet, jotka paljastavat todelliset tunteet. Välillä noiden  ominaisuuksien kanssa on hankala elää, kun vaistot ovat liian herkät. Intuitio: Itselleni intuition käyttö tarkoittaa, että tunnen ns. luissani, miten asiat ovat. Toimin tunteiden ja vaistoni ohjaamana ymmärtämättä täysin, miksi niin toimin. Siihen liittyy kehollisia tuntemuksia: sydämessä tai vatsassa tietynlaiset tuntemukset tai kylmät väreet jne. Joskus myös värit tai kuvat näyttäytyvät.

Keskityn ajattelemaan myönteisiä ajatuksia. Jos toinen yrittää puheillaan tai käytöksellään provosoida tai sysätä minua syrjään, niin annan olla. Itsekeskeiset ihmiset, narsistiset piirteet ihmisessä eivät ole mieleeni, koska he hakevat huomiota, ovat aina oikeassa ja suuttuvat joka asiasta, jos ei mene heidän mielen mukaan tai heidän tahtoaan ei noudateta.

Kasvuympäristöllä saattaa olla vaikutusta, että ihmisestä kasvaa pohjattoman itsekeskeinen. Perheenjäsen voi olla sellainen, että kaikki ongelmat lastataan yhden niskaan, eikä nähdä itsessä mitään vikaa. Toisen mielipiteellä ei ole mitään merkitystä. Kommunikointi on pidemmän päälle uuvuttavaa ja mieluimmin luovuttaa. Antaa sen ihmisen tehdä ja päättää mitä itse haluaa kaikissa asioissa, niin on itselleni parempi ja helpompi elää.

Hyvä tapa palautua uupuneesta olosta on olla itsekseen kaikessa rauhassa tai viettää hetki meditoimalla. Meditaatio tai luonnossa liikkuminen alentaa verenpainetta ja lievittää stressiäkin.

Näin aikuisena onneksi saan päättää omista asioistani siinäkin mielessä kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en. Itsemääräämisoikeus sitä se on.

En kaipaa määräilijöitä tai selkään puukottajia, enkä halua olla muiden armoilla. Olen vakaumuksellinen, avarakatseinen ja suvaitsevainen ihminen ja uskon lujasti oikeudenmukaisuuteen sekä elämänviisauteen. Oikeudenmukaisuus on vahva arvoni ja sitä loukatessa ..se on kuin härälle punainen vaate. Oikeudenmukaisuus näkyy ihmissuhteissa niin, että kaikki ihmiset ovat minulle samanarvoisia säätyyn katsomatta.

 

Jokaiseen päivään niin paljon mahtuu

Jokainen hetki, päivä ja jokainen vuosi on lahja, jota pitää osasta arvostaa niin hyvin, kuin mahdollista. Elämä on lahja ja maailma on kaunis,.. tartu siis tähän hetkeen, ettei aika kulje ohitsesi!

Olemme täällä oppimassa tunteita, se olisi hyvä muistaa, niin hyvässä kuin pahassa olotilassa. Netissä on hyvä kirjoitus tunteista. ”Tunteesta tunteeseen”

Tunteet tulevat ”lupaa kyselemättä” Jokaisella meillä on kokemuksia surusta ja ikävistä asioista, kaikissa emme onnistu mutta… ne tunteet .. se on  rikkautta.. ilman tunteita olisiko se elämää tai oppisimmeko mitään, jos emme tuntisi tunteita…?? Ei olisi ilon, riemun tai surun eikä murheen tunteita, kaikki olisi samaa könttää. Elämä haastaa usein meitä monenlaisilla kipeillä kokemuksilla ja tapahtumilla. Tunteet ovat selviytymistä varten. Ne virittävät elimistöä ja ohjaavat toimimaan tilanteen mukaan. Koemme kaikki tunteet yksilöllisesti. Tunteet myös tarttuvat henkilöstä toiseen esim. yleinen negatiivinen ajattelutapa tarttuu. Älä anna sille tunteelle valtaa. Mielenhallinta on osa tunteiden hallintaa sekä ajatusten hallintaa. Kirja: Olet kaiken hyvän arvoinen.

Tunteiden kuvaileminen ja tunteista puhuminen on tärkeää, jotta ihmiset voisivat oppia ymmärtämään itseään ja toisiaan. En ole tässä asiassa asiantuntija sanomaan kun omat tunteeni ovat melko hukassa tietyissä asioissa. Joillekin tunteiden tunnistaminen on helpompaa ja niiden ilmaiseminen hallitumpaa. Toisille vaikeaa ja niiden ilmaiseminenkin voi olla hallitsematonta.

Taustan kaikelle ihmisten väliselle vuorovaikutukselle luovat tunteet. Ne vaikuttavat ihmissuhteiden laatuun, pysyvyyteen ja mielekkyyteen. Tunteet ovat yksi viestinnän keino. Vaistoamme myötämielisyyden ja ystävällisyyden, samoin myös vihamielisyyden ja välinpitämättömyydenkin. Tunteet ovat mukana ja osana kaikessa ihmisten välillä. Se tunteista….

Minä etsin jokaisesta päivästä onnistumisia, kauniita asioita ja hyviä hetkiä. Yksikin riittää pitämään yllä uskoa siihen, että paistaa se päivä vielä risukasaankin. Joskus noiden etsimiseen menee kyllä aikaa, mutta kyllä ne löytyy. Pieni hymy tai sana vaikka kaupan kassalla voi pelastaa päiväni…

Omalla asenteella on paljon merkitystä mahtuuko niihin päiviin hyviä asioita. Pitää ottaa elämä vastaan hymyssä suin. Asiat ei parane yleensä murehtimalla, vaan oikealla asenteella. Minulle on kait juurtunut synnynnäinen positiivisuus. Elän vain tätä päivää, huomisesta en osaa murehtia. Kaikki järjestyy jotenkin, ei aina niin hyvin kuin toivoisi, mutta turha niitä on surra. Kaikilla asioilla on kuitenkin tapana järjestyä!

Luotan ja uskon aina siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja ”elämä avaa aina uusia ovia ja mahdollisuuksia”. Sanotaan:  kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu. Itselleni on myös usein näin käynyt ja luotan tuohon sanontaan.

Me ollaan usein huolissamme asioista, joihin emme voi itse vaikuttaa.  Kaikkea ei voi parantaa eikä korjata, eikä voi aina vaikuttaa asioiden kulkuunkaan, vaikka kuinka haluaisi. Kaikki  tapahtuu aikanaan..

Vielä tämän kun muistaisimme, ettei menneisyyteen voi vaikuttaa, mutta siihen voimme vaikuttaa kuinka annamme sen vaikuttaa nykyhetkeen. On ihana saada elää juuri tässä maassa ja täällä, saa käydä töissä, saa kuoria porkkanoita jne. Tavallinen arki on ihanaa!

Nautin kevään tulosta, lisääntyneestä valosta ja tästä ihanasta kevätauringosta, linnunlaulusta, kahvihetkistä ja hiljaisuudesta jne. Jokaisesta päivästä löytää kyllä positiivisia asioita. Kesää kohti mennään..Nautin mm. kun koirani kirmailee pihassa ja se osaa myös nauttia vapaudestaan. Ilon aiheita on paljon…

Toivon riittävää terveyttä läheisilleni sekä itselleni ja hyvää elämää.  Terveys antaa mahdollisuuden kaikkeen mitä haluan tehdä loppu elämäni; liikkua, harrastaa, tavata ystäviä, auttaa muita, matkustaa, tehdä työtä, elää ja nauttia sekä tuntea tunteita. Jokapäiväinen kiitollisuus elämästä ja läheisistä. Toivon maailmaan rauhaa, viisautta ja ihmisten hyvinvointia. Lähimmäisten huomioiminen ja auttaminen, niin, että kaikki olisivat onnellisia. Säilyisipä minulla loputon uteliaisuus ja uuden oppimisen halu. Henkisyyttä kehitän itsessäni aina ja enkelit opastavat minua.

Ilmaisia ilon aiheita joita voi jakaa muille: Hymy, hyvä kohtelu, sana tai sanat, anteeksi pyytäminen ja antaminen, rakasta muita ja itseäsi, huomioi rakkaimpasi, hellät lauseet jne.jne.

Kuinka paljon rakkautta mahtuu ihmisen sydämeen…

 

 

 

 

Rytmi veressä

Rytmi veressä -ilmaus, tarkoittaa ihmisen synnynnäistä ominaisuutta tuntea rytmi ja musiikki sisällään. Rytmi kuuluu osana jokapäiväistä elämääni. Rytmitaju on ihmisen kokema. Ihmiskeholla on oma rytminsä, mikä saa jammailemaan musiikin mukana.

Minulle rytmi merkitsee tanssiaskeleita musiikin tahdissa. Olen oppinut hyvin nuorena tanssimaan. Ensimmäiset kokemukset oli Teivaalan- lavalla ja Osakkeella Lahdessa. Kävin alaikäisenä jo tanssimassa lavatansseja: tangoa, humppaa ja valssia. Silloin ei vielä tunnettu jive-, salsa taikka muita kädenalitansseja.

Tykkään nopearytmisestä tanssimusiikista. esim. Valkoinen ruusu, Matin ja Tepon useammat kappaleet(Kato vaan”), Souvari, Finlander , Ville Liimatainen ”Unessani” ja monet monet muut. Se on se rytmi ”rytmi veressä” mikä laittaa minun jalat liikkeelle. On niin upeeta, että elämässä on musiikkia ja se kuuluu minun elämään niin suuresti.

Jalan alle menevä hyvä tanssimusiikki, vaikka vain kotona radiosta kuunnellen houkuttelee minua pyörähtelemään lattialla. Koko keho saa samalla liikettä, kun kädetkin liikkuu samalla ja lanne keinuu:)) Tanssi vahvistaa kehoa laajasti ja parantaa koko kehon hallintaa. Fyysinen kunto kohenee ja tasapainon hallinta paranee. Tanssiessa stressi lievenee ja tanssi hoitaa myös aivoterveyttä.

Tanssiakseen ei siis aina tarvitse lähteä tanssitunnille tai lavoille. Vaikkakin hyvä tanssi-ilta syntyy ensisijaisesti hyvästä seurasta ja ihanista tanssikokemuksista. Suuri merkitys on myös tanssipaikan tunnelmalla ja siellä soivalla musiikilla. Tanssin parissa on mahdollisuus myös luoda kivoja ihmissuhteita. Perustanssitaidon opettelemisessa tarvitaan usein henkilökohtaista ohjausta, tanssikursseja. Vaikka olen tavallaan itseoppinut tanssimaan jo nuorena. Olen saanut perustaidot jo siellä. Olen myös käynyt päivittämässä tanssitaitoani myös tämän päivän kuvioihin eli niitä kädenalitanssikuvioita mm. jive, cha cha askelia.

Lavatanssikulttuuri on mielestäni nykyään mielenkiintoista. Lavoilla ei enää pääse tanssimaan, jos siellä käy vain harvoin. Olen miettinyt, että miksiköhän lavatanssikulttuuri on muuttunut niin radikaalisesti. Johtuukohan se näistä erilaisista tanssikursseista. Kursseilla käyvät hakevat vain tuntemiaan henkilöitä. Muut jäävät seinän vierelle seinä ruusuiksi. Haetaan vain niitä joiden tiedetään osaavan niitä kädenalitansseja, joita lavoilla tanssitaan nykyään pääsääntöisesti. Tanssija tunnistaa hyvin soitetun musiikin ja se pistää tanssivarpaat vipattamaan ja peppu ei millään pysyisi penkillä.  Itse rakastan kesälavoja ja elävää huumaavaa tanssimusiikkia. Ilman tanssiparia ei lavoille voi mennä, kun tanssijalkaa alkaa vipattamaan, eikä partneria ole, niin tulee vain paha mieli, kukaan ei siellä hae, vaan lavat ovat täynnä tanssitaitureita, joille ei kelpaa oudot tyypit jotka tulevat kerran pari kesässä tyrkylle.

Olen harkinnut kantritanssin aloittamista…hmm

 

 

 

Matkailu avartaa

Ihmiset matkustelevat erilaisiin matkailukohteisiin lomallaan tai vapaa-ajallaan. Lähdetään pois asuinympäristöstä ja halutaan kokea joitain muuta, kuin arjen rutiineja. Jotkut kaipaavat pitkiä lomia, jossain kaukana ja toisille riittää lyhyempi irtiotto arjesta.

Matkoja tehdään Suomen rajojen sisäpuolella tai matkat suuntautuvat ulkomaille. Kotimaanmatkat voivat olla lyhyitä hetkeksi pois asuinkaupungista tai kunnasta. Toiset taas kohdistavat matkansa ulkomaille montakin kertaa vuodessa. Suurituloisille se on mahdollista, mutta pienituloisten on usein tyydyttävä lyhyisiin ulkomaan-, tai kotimaanmatkoihin.

Lomakohteita on valtavasti ja tarjontaa riittää joka lähtöön. Aurinkoa ja lämpö kaipaaville kaukomaan kohteita, suosituin Thaimaa. Itse en ole auringonpalvoja, mutta tykkään lämmöstä ja auringosta. Kiinnostun yleensä  lomista, jossa on aktiviteetteja, kaupunkikohteista tai vanhasta kulttuurista. Tykkään käydä eri paikkojen kirkoissa, tutkia kaupunkeja, tehdä omatoimiretkiä eri kohteisiin sekä tykkään myös seuramatkoista, joissa ohjelma on järjestettyä.

Omatoimimatkalla voi lähteä retkeilemään turistikohteiden ulkopuolelle ja nähdä paljon enemmän, kuin näkisi ohjatussa retkessä. Voi kuluttaa vaikka yhden lomapäivän seikkaillen vieraassa ympäristössä, tuntea ja kokea aivan erilaisia nähtävyyksiä.

Seuramatkoilla olen ollut myös ja niistäkin tykkään. Opas on mukana ja kertoo paikan historiasta sekä retket on ohjattuja ja ruokapaikat tiedossa. Ei tarvitse itse kun lähteä mukaan ja nauttia nähtävyyksistä. Helppoa ja turvallista.

Kotimaanmatkoilla olen käynyt usein kylpylöissä  ja kulttuurimatkoilla. Matkat sisältävät usein teatteria, konsertteja tai muuten vaan jotain bussimatkaa erilaisiin mielenkiintoisiin kohteisiin. Matkanjärjestäjä on suunnitellut matkareitin ja pysähtymiskohteet.

Otan matkoilta paljon valokuvia ja olen tehnyt joistain matkoista valokuvakansion mm. Tunisian matkasta, joka osin oli sadunomaista.

Matkustaisin mielelläni enemmän jos olisi varaa. On kiva lukea arvosteluja matkakohteista ja katsoa televisiosta matkaohjelmia. Pääseehän niinkin tavallaan matkalle ja näkee upeita kohteita, kun toimittaja kertoo seikkailuistaan.

Lähtisin nyt tällä hetkellä matkalle johonkin kaupunkikohteeseen  kolmen päivän viikonloppureissu riittäisi. Passikin olisi valmiina.. Hmm. mikä olisi kohde? Prahassa olen käynyt useammin ja tykkäsin kyllä  kaupungista. Siellä on paljon vanhaa kaupunkia joka kiehtoo.  Hmm..

Talviloma menossa ja olen varannut itselleni ja lapsenlapsille parin päivän aktiiviloman urheiluopistolla. Tulee kiva pieni irtiotto arjesta!

 

Kirjoittaminen

Nyt kun olen löytänyt kirjoittamisen, iloitsen siitä suuresti. Olen huomannut, että kirjoittaminen on minulle terapeuttista sekä  voimaannuttavaa. Saan tuoda esiin ajatuksiani ja kokemuksiani, itseilmaisua.  Haluan purkaa ajatuksia ja tunteita jonnekin. Se on myös eräänlaista mielenhallintaa, kun keskittyy kirjoittamaan, ajatus juoksee vain kirjoittamisen ympärillä. Olen jäänyt hieman koukkuun tähän lajiin:))

Kirjoittaa voi aivan mistä vaan ja aiheita on valtavasti. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta jotain tietoa pitää osata käsitellä suodattimen läpi..

Nyt täällä voin myös paljastaa, että olen kirjoittanut kirjan. Tekeleen. Kirja kertoi elämästäni, vähän totuutta ja osa fiktioita. Lähetin sitä useammalle kustantajalle tuloksitta. Harmitti tietysti. Toki useammalta kustantajalta tuli vastaus, ettei sovellu heidän valikoimiinsa. Uskon aina siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Kirjani ei varmasti ollut vielä julkaisukelpoinen, ei ollut sen aika ja hyvä niin. Oman kirjan voi julkaista myös omakustanteisesti.

Olen huomannut, ettei kirjaa kannata kirjoittaa hampaat irvessä, vaan se vaatii kärsivällisyyttä, epäonnistumisia, riskinottoa ja oppimista. Aikaa tulisi antaa itselle noin vuosi tai miksei tiukempikin aikataulu, jos on ahkera ja saa paljon aikaiseksi. Kirjoittamisesta pitää nauttia. Kieliopin hallitseminen ei ole vahvuuteni, eikä kaikkein tärkein asia kirjoittamisessa, vaan tarinan kerronta. Pitää antaa sanojen tulla paperille sellaisenaan kuin ne haluavat, eikä pidä takertua pikkuseikkoihin. Editor tarkista sitten kieliopilliset virheet.

Kirjailijaksi tuleminen vaatii kirjoittamista, vaikka vain muutamia sanoja päivässä, lause tai sivu kerrallaan.  Matkalla kohtaa aina haasteita ja esteitä, mutta niinhän se on joka työssä, jos meinaa saavuttaa tavoitteensa.

Kun teksti etenee ja tarinaa alkaa syntymään, voin sitten alkaa käyttämään aikaa tekstin hiomiseen ja korjaamiseen. Annan ajatuksille aikaa, niin alitajuntanikin saa tilaa työskentelyyn.

Hyväksi kirjoittajaksi voi tulla vaikka osallistumalla kirjoituskilpailuihin, joita järjestetään Suomessa ja sitä kautta voi myös voittaa esim. kustannussopimuksen.

 

 

Kännykkäkulttuuri

Puhelimen taakse on helppo piiloutua mm. toisten katseilta. Kännykkäkulttuuri on jonkin verran vieras sana minulle, mutta käytän sitä tässä kuitenkin.

Minullakin on kyllä älykännykkä ollut monia vuosia. Olen myös itse riippuvainen siitä. Välillä tekisi mieli vintata koko kännykkä jorpakkoon, kun suututtaa ajankäyttö, joka menee usein kännykään selaillen. Muutenkin tuntuu, että aika kuluu paljon nopeammin kuin ennen. Kännykkäriippuvaisuus tuo tunteen, että aika ei riitä muuhun. Se kädessä kuljetaan joka puolella, eikä nähdä eteen, ei taakse, kun uppoudutaan sen lumoihin. Aina pitää olla tavoitettavissa. Joskus on kännykkä on jäänyt vahingossa kotiin, kun on  kiireellä lähtenyt töihin ja vasta töissä huomaa, niin on kyllä päivä pilalla ja mielikuvitus alkaa laukkaamaan, että varmasti juuri sinä päivänä tulee joku tärkeä puhelu joka jää väliin. Kyllä harmittaa ja päivä melkein pilalla. Näin se riippuvuus todennetaan.

Itse olen ainakin sen päättänyt, että lenkille lähdettäessä en ota kännykkää mukaan. En halua, että huomioni menee siihen tai koko lenkkeilyaika menee, jonkun kanssa puhelimessa lörpötellen. Haluan nauttia rauhassa raikkaasta ilmasta ja havainnoida ympäristöäni, hengittää raikasta ilmaa ja katsella kuuta, tähtiä tai auringon kultaa. Luonto on minulle tärkeä ja varsinkin metsäkävelyt. Metsän rauhaa en halua rikkoa kännykän pirinällä, vaan nauttimalla puista, sammaleista, kivistä, kallioista, poluista jne. Metsä maadoittaa.

Minusta tuntuu, että sosiaalinen elämä kärsii älykännyköiden ja läppäreiden tullessa maailmaan. Somessa kommunikoidaan kirjoittamalla tai videopuheluilla, mutta kohdataanko ihmisiä, kohdataanko katseita? Miten on toisen koskettaminen, eikö sitä enää tunneta sen käsitettä. Parisuhteissakin kännykkä näyttelee suurta roolia. Usein molemmat ovat uppoutuneet someen ja toisen huomioiminen jää vähemmälle. Toki se on tätä päivää mutta luulen, että ei niin kiva, jos huomion vie puhelin. Netissä on niin valtavasti tietoa ja selailemista. On facet, instat, youtube ja vaikka mitä. Valtava informaatiotulva joka siellä iskee.

Jokaiselle tekisi hyvää pitää kännykätön päivä aina silloin tällöin ja elää tätä elämää ilman some vaikutteita.

Page 1 of 4

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi