On se ihmisluonne niin kummallinen.

Olen pohtinut monesti mikä tekee meistä ihmisistä niin erilaisia. Toisten kanssa tulee toimeen todella hyvin, toisten kanssa tuntuu, että omat energiat häviää, joittenkin kanssa ei sitten millään natsaa.

Onko se luovimista, että voisi tulla kaikkien ihmisten kanssa hyvin toimeen. Mikä saa ihmisessä aikaan tämän reaktion että näin on?

Luonnehan tekee meistä juuri sen mitä olemme. Voiko luonne kehittyä lapsuuden kokemuksista? Vai onko jokaisella ihmisellä vaan omat ominaiset luonteenpiirteensä. Jotkut ovat sanavalmiita, jotkut kuuntelevia osapuolia, vetäytyviä jne. Jos kaikki me olisimme saman luontoisia olisiko niin, että tulisimme keskenään kaikki hyvin toimeen vai vieläkö se hankaloittaisi enemmän elämää.

Minun mielestä on vaan rikkaus, että olemme kaikki erilaisia ja erinäköisiä. Koemme jokainen omalla tavallamme toisten mielipiteet, halusimmepa niitä kuulla tai ei. Onhan siinäkin ajattelemisen aihetta, erimielisyys…  se on myös rikkautta, uskaltaa olla erimieltä. Ei ketään tarvitse miellyttää, vaan olemalla oma itsensä pärjää aina paremmin.

Kiitollisuus on elämän avain.

Luonteenpiirteiden avulla voi kääntää myös vaikeudet voitoksi. Olemalla kiitollinen siitä mitä on. Kiitollisena ei mieti jatkuvasti mitkä asiat on huonosti tai mitä sinulta puuttuu, ei vertaile itseäsi muihin. Kiitollisena osaa nauttia pienistäkin ilonaiheista esim. jokaisesta uudesta päivästä joka on aina uusi pieni seikkailu, vaikka linnunlaulusta, auringonpaisteesta ja miksei vesisateessakin on omat ilonaiheet, kauppareissulla joku hymyilee sinulle tai jopa vaihtaa kuulumisia, eikö sekin ole ilonaihe.. jne. ne ilon aiheet pitää vain itse löytää omasta elämästään.

Minä olen kiitollinen lapsistani sekä lapsenlapsistani, joiden kehitystä on ihana seurata ja samalla jokaiselle muodostuvaa omanlaista luonnetta. Ovathan omat lapsenikin kaikki ihan eri luonteisia, erilaisia persoonia. Joskus tuo persoona sana sanana mielletään kuin ihmisessä olisi jokin vika persoonallisuushäiriö tms. mielestäni se ei kuitenkaan tarkoita sitä, vaan erilaisuutta tai omanlaisuutta, luovaa ihmistä jne.

Onnellisuutta voi myös itse kehittää.

Suhtautumalla elämään toiveikkaasti, sinnikkyydellä ja sisulla me yleensä pärjäämme. Madaltamalla vähän omia vaatimuksiaan myös onnellisuus lisääntyy. Omia tavoitteita saa ja pitää olla.

Kaikki kohtaavat elämänsä varrella enemmän tai vähemmän vaikeuksia. Miten niihin pitää osata suhtautua oikein. Onnellisena usein suhtautuu vaikeuksiin passivoitumatta niiden edessä. Pitää keksiä ratkaisuja ongelmiin? Voisiko vaikutta tyytymättömyyteensä enemmän esim. korostamalla positiivia puolia ja näin asiat eivät pyörisi mielessä jatkuvasti. Ole lempeä itsellesi.

Osaatko elää tässä hetkessä et sitkun-elämää. 

Anteeksianto on vaikeimmista asioista mitä tiedän omassa luonteenpiirteessäni, mutta sitäkin ihminen voi opetella aina ja aina uudestaan. Toisen teko voi olla anteeksiantamaton omasta mielestä, mutta sen ei saisi antaa hallita omaa elämää. Vaikkei hyväksyisi toisen tekoa voi silti antaa anteeksi. Voi antaa anteeksi myös itselleen heikkouksistaan.

Ole rehellinen itsellesi ja muille!