Olen niin ylpeä omasta ystävästäni ja hänen rohkeudestaan heittäytyä uusiin asioihin. Minulta tällainen rohkeus puuttuu. Olen rohkea kyllä päätöksien teossa, mutta yksin reisuun lähteminen ei onnistu. Tarvitsen tuekseni aina jonkun, johon voi turvautua. Yhdessä on kivempi.

Ystävälläni oli jo jonkin aikaa ollut mielessä, että jotain pitäisi elämällään tehdä. Työpaikkakaan ei enää tunnu hyvältä jne. Jotain opiskelemaan ehkä, että saisi opintovapaata silloinhan voisi vaikka muuttaa paikkakuntaa ja lähteä ihan toiselle puolelle suomea. Ihan Suomen päälakeen Nuorgamiin. En ollut koskaan kuullutkaan koko paikasta ja Googlestahan siitä löytyi tietoa. Pieni paikka ihan Norjan rajalla. Mahtavaa ja upeeta, että joku uskaltaa repäistä itsensä irti ja menoksi vaan. Kimpsut ja kampsut kasaan ja sinne meni. Asunto, työpaikka ja opinnot samasta paikasta, niin mikä onnenpotku.

Ehdotin hänelle, että alkaa pitämään blogia, onhan tuo ihan mielettömän erikoista ja eksootista lähteä Nuorgamiin. Kylmään ja pimeään, no en sitä kyllä oikeasti tiedä, vaikka  niin ei olisikaan. Uudet maisemat ja uusi elämä joksikin aikaa. Irti omasta arjesta ja tutustua uusiin maisemiin. Saada uusia kokemuksia ja vaikka mitä. Aivan mahtavaa!

Haikeana kuitenkin pikkasen olen, menetinhän hänet melko kauaksi, mutta en kuitenkaan iäksi. Hän tulee kyllä takaisin …