Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Päijät-hämessä syntynyt ja näköjään pysynytkin. Asun maaseudulla pienessä jatkuvaa remonttia kaipaavassa mökissä koiran ja kissan kanssa. Olen ollut yrittäjänä mutta palannut kokin hommiin alkuperäiseen ammattiini.

Tekijä: luovuus50

Moikka! Päijät-hämessä syntynyt ja näköjään pysynytkin. Asun maaseudulla pienessä jatkuvaa remonttia kaipaavassa mökissä koiran ja kissan kanssa. Olen ollut yrittäjänä mutta palannut kokin hommiin alkuperäiseen ammattiini.

Teen taidetta, käsitöitä ja kaikkea luovaa sekä olen kiinnostunut monista asioista.

Autot, pelit, remontti, eläimet, lapset, opiskelu, New age, äänikirjat jne.

Kissani Lily-Marlee

Lily-Marlee lempinimeltään Lilli. RodultaanRagdoll(räsynykke).Sinisilmäinen, naamiokuvioinen kissarotu.  Rodun nimitys juontuu taipumuksesta valahtaa täysin veltoksi syliin nostettaessa. Sillä on puolipitkä untuvainen, angoratyyppinen karva. Kissa on ollut pennusta asti minulla ja on nyt 10- vuotias. Kissani on hyvin rauhallinen, lempeä, melko kiltti ja aika hiljainen. Sillä ei ole saalistusvaistoja, niinkuin maatiaskissoilla tai en ainkaan ole sitä huomannut, se vain katselee perhosia..

Lilli on leikattu ja siksi uskallan laskea sen ulos. Asumme maalla ja se pysyy aikalailla pihapiirissä., koska tämä kissa tarvitsee ulkoilua. Hän myös ilmoittaa kyllä milloin haluaa ulos..

Monet vieraani varmaan ei uskoisi kissani luonnetta. Useimmiten se menee piiloon kun vieraita tulee, mutta käy myös sellaisia vieraita, joille se esiintyy hyvinkin uskaliaasti. Se on valikoiva, kenet se hyväksyy. Lilli ottaa kyllä päivittäin itselleen huomiota ja rapsutuksia. Enimmäkseen iltaisin kun istahdan kutomaan tai katsomaan telkkaria, kissa hyppää syliini joksikin aikaa rapsutuksia kerjäten, mutta siirtyy jonkin ajan kuluttua pois sylistä, mutta jää kuitenkin lähelle tarkkailemaan.

Luovuus

Mistä luovuus kumpuaa?

Kaikille ei ole kyseistä taitoa luotu, joten siitä pitää olla ylpeä.

Luovuus on minulle taiteen tekemistä, maalaamista, käsitöitä, valokuvausta, askartelua, puutarhanhoitoa jne. Luovuus ei ole kuitenkaan pelkästään taiteentekemistä tai huikeita innovaatioita, vaan oppista arjessa, uusia ideoita. Luovuutta on olla esim. meikkitaiteilija(maskeeraaja) ja vaikka mitkä muut ammatit joissa luovuus tulee näkyviin.

Taide vaikuttaa minuun sekä henkisesti, että fyysisesti. Vaikka taidetta ei kovin pidetäkkään työnä enemmänkin puuhasteluna, niin silti se on minulle irtiottoa arjesta. Se on elämäntapa luoda käsillän jotain, jossa ei ole määritettyä työaikaa. Luovuutta ei voi kytkeä päälle eikä sitä voi kytkeä pois. Luovuus tulee juuri silloin, kun se on tullakseen ja se on ihanaa niin.

Käsityöharrastus rentouttaa ja on meditatiivista. Tykkään suunnitella omia kuvioita neuleisiin ja sukkiin. Haluan aina oppia uusia tekniikoita ja kokeilla uusia malleja. Riemuitsen omasta tekemisestäni. Uuden oppiminen kihelmöi kivasti!

Käsillä tekeminen on intohimoni, joka antaa enemmän kuin ottaa.

Nuorena piirtelin koulukirjat, kun opiskelu ei innostanut eikä kiinnostanut. Päässäni pyöri ajatukset kaikesta muusta kuin oppimisesta. Ehkä niin pystyin vähän paremmin keskittymään,.. jos edes keskityin.

Wikipediassa on määritelmä luovista persoonallisuuksista: vetäytyvä, harkitseva, elävät omissa maailmoissaan, he havannoivat ympäristöään ja ovat uteliaita, he sietävät epävarmuutta ja ovat riippumattomia. Luovat ihmiset askaroivat tyypillisesti monen idean parissa,.. niin minäkin!  He ovat sitkeitä ja motivoituneita työhönsä jne.

Tunnistan melkein kaiken itsessäni. Minulla on monia keskeneräisiä töitä siitä syystä, kun uusia ideoita pukkaa kokoajan ja ne pitää aloittaa silloin, kun on into päällä. Ai se on hauskaa uuden luominen!

Jooga on auttanut minua mielenhallinnassa. Sen hitaat tehokkaat liikkeet ja hengitystekniikan opetteleminen on tuonut mielenrauhan ja keskittymiskykyni on parantunut. Ennen töihin lähtöä aloitan päiväni AINA aamujoogalla!!

Nyt olen löytänyt kirjoittamisen johon  uppoudun täysillä. Ihanaa luomista tämäkin.

Pitää tehdä, eikä vain haaveilla ja unelmoida tekevänsä!

 

Autot

Näin keväällä usein tulee autokuume. Niin minullekkin, vaikken ole autoa ostamassakaan kait..

Nettisivuja selaillen vaihtoautoja etsien bongasin autoliikeen, jonka ilmoitus herätti huomioni. ”  Tämän vuoden autoa myytiin alle kuuden tonnin.” Auto oli Nissan Qashgai ja ajamaton. Mitä onko pilaa vai joku uusi myyntikikka..

Otin heti yhteyttä chatissa kyseisestä autosta. No, tottakai ajatuksissa oli huijaus tai painovirhe paholainen, mutta siltikin otin yhteyttä kyseiseen liikkeeseen. Oli sunnuntai ja sain vain chatissa yhteydenoton, jonka perusteella ei kovin paljon irronnut.  Myyjä soitti heti maanantai aamupäivänä ja pahoitteli, että oli tullut virhe. He olivat laittaneet vain verotusarvon autosta ilmoitukseen ja kolmonen puuttui edestä. Toki hän pahoitteli ja oli tyytyväinen, kun olin huomannut ilmoituksen ja ottanut yhteyttä, mutta ilmoituksen oli huomannut sata muutakin henkilöä, joille myyjän piti päivän aikana soittaa. Tuli lisätyötä myyjälle, päivä puhelimessa anteeksi pyydellen.

Mietin vaan, että olisipa ollut oikea lottopotti, jos tuolla hinnalla olisin tuliterän auton saanut!

Se oli pienen hetken unelmia!

Penkkaripäivä 9.2.2023

Päivä, jolloin aloitin blogini. Pitkään mietin tätä asiaa ja kompastelin aloittamisen kanssa. Apuakin anelin ja poika vihdoin löysi minulle tien, miten pääsen kirjoittamisen alkuun. Kiitos siitä kuuluu hänelle! Ei muuten ollut kovin helppoa, vaikka nettisivuilla annetaan niin ymmärtää tai toisille varmaan on, mutta minulle ei..:))

Tänään on siis penkkaripäivä. Abit juhlivat ja tuulettavat kun lähtevät koulusta lukulomalle valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin. Lomaa se tuskin on, vaan kovaa ahertamista kirjojen parissa. Perinteisesti penkkarit järjestetään helmikuussa kevään korvilla. Nuoret tekevät oman läksiäsjuhlansa!

Itselläni ei ole kokemusta abina olosta, koska en ole suorittanut lukiota, vaikka olen muuten opiskellutkin paljon aikuisiällä.

Kokemukseni on vain yleisönä olemisesta. Oppilaat ovat kehitelleet ideoita, rekka-autot tai kuorma-autot kuljettavat lavoillaan abeja, karkkeja heitellään lavoilta, lavat ovat koristeltuina erillaisilla panderolleilla  ”kiitos yhteistyöstä opettajille! sekä erinäisillä ”vitseillä” hauskuus edellä.

Monenlaista on muutosta on ollut näillä abeilla bandemian aikaan. Aika oli haastavaa: opettajat tukivat oppilaita itsenäiseen työskentelyyn, aika tuntui toisista vaikeammalta sosiaalisten suhteiden puutuessa. Etätyön rooli kasvoi. Oppilaiden piti tarttua itseään niskasta kiinni, että pysyivät tahdissa mukana. Lukiobarometrissä he kokivat olevansa yksinäisiä,  mutta toki kaikki eivät sitä kokeneet. Jotkut sanoi, ettei sosiaalisten suhteiden poisjäänti ole kauheasti vaikuttanut. Mitä bandemia aika opetti? Jotain hyvääkin on koettu, etätyövalmiudet ovat parantuneet lähdettäessä jatko-opintoihin.

Opetti varmasti myös sen, että kaikista tilanteista selvitään pienin askelin. ”Mentiin sen mukaan miten jaksettiin.”

Onko penkkarit muuttuneet tai kaipaako penkkarit uudistumista?

Penkkariperinne on kai nyt palaamassa kuitenkin normaaliin.

Onnea kaikille abeille!

Page 6 of 6

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi