Kategoria: Yleinen

On 12.2.2023

On se ihmisluonne niin kummallinen.

Olen pohtinut monesti mikä tekee meistä ihmisistä niin erilaisia. Toisten kanssa tulee toimeen todella hyvin, toisten kanssa tuntuu, että omat energiat häviää, joittenkin kanssa ei sitten millään natsaa.

Onko se luovimista, että voisi tulla kaikkien ihmisten kanssa hyvin toimeen. Mikä saa ihmisessä aikaan tämän reaktion että näin on?

Luonnehan tekee meistä juuri sen mitä olemme. Voiko luonne kehittyä lapsuuden kokemuksista? Vai onko jokaisella ihmisellä vaan omat ominaiset luonteenpiirteensä. Jotkut ovat sanavalmiita, jotkut kuuntelevia osapuolia, vetäytyviä jne. Jos kaikki me olisimme saman luontoisia olisiko niin, että tulisimme keskenään kaikki hyvin toimeen vai vieläkö se hankaloittaisi enemmän elämää.

Minun mielestä on vaan rikkaus, että olemme kaikki erilaisia ja erinäköisiä. Koemme jokainen omalla tavallamme toisten mielipiteet, halusimmepa niitä kuulla tai ei. Onhan siinäkin ajattelemisen aihetta, erimielisyys… se on myös rikkautta, uskaltaa olla erimieltä. Ei ketään tarvitse miellyttää, vaan olemalla oma itsensä pärjää aina paremmin.

Kiitollisuus on elämän avain.

Luonteenpiirteiden avulla voi kääntää myös vaikeudet voitoksi. Olemalla kiitollinen siitä mitä on. Kiitollisena ei mieti jatkuvasti mitkä asiat on huonosti tai mitä sinulta puuttuu, ei vertaile itseäsi muihin. Kiitollisena osaa nauttia pienistäkin ilonaiheista esim. jokaisesta uudesta päivästä joka on aina uusi pieni seikkailu, vaikka linnunlaulusta, auringonpaisteesta ja miksei vesisateessakin on omat ilonaiheet, kauppareissulla joku hymyilee sinulle tai jopa vaihtaa kuulumisia, eikö sekin ole ilonaihe.. jne. ne ilon aiheet pitää vain itse löytää omasta elämästään.

Minä olen kiitollinen lapsistani sekä lapsenlapsistani, joiden kehitystä on ihana seurata ja samalla jokaiselle muodostuvaa omanlaista luonnetta. Ovathan omat lapsenikin kaikki ihan eri luonteisia, erilaisia persoonia. Joskus tuo persoona sana sanana mielletään kuin ihmisessä olisi jokin vika persoonallisuushäiriö tms. mielestäni se ei kuitenkaan tarkoita sitä, vaan erilaisuutta tai omanlaisuutta, luovaa ihmistä jne.

Onnellisuutta voi myös itse kehittää.

Suhtautumalla elämään toiveikkaasti, sinnikkyydellä ja sisulla me yleensä pärjäämme. Madaltamalla vähän omia vaatimuksiaan myös onnellisuus lisääntyy. Omia tavoitteita saa ja pitää olla.

Kaikki kohtaavat elämänsä varrella enemmän tai vähemmän vaikeuksia. Miten niihin pitää osata suhtautua oikein. Onnellisena usein suhtautuu vaikeuksiin passivoitumatta niiden edessä. Pitää keksiä ratkaisuja ongelmiin? Voisiko vaikutta tyytymättömyyteensä enemmän esim. korostamalla positiivia puolia ja näin asiat eivät pyörisi mielessä jatkuvasti. Ole lempeä itsellesi.

Osaatko elää tässä hetkessä et sitkun-elämää.

Anteeksianto on vaikeimmista asioista mitä tiedän omassa luonteenpiirteessäni, mutta sitäkin ihminen voi opetella aina ja aina uudestaan. Toisen teko voi olla anteeksiantamaton omasta mielestä, mutta sen ei saisi antaa hallita omaa elämää. Vaikkei hyväksyisi toisen tekoa voi silti antaa anteeksi. Voi antaa anteeksi myös itselleen heikkouksistaan.

Ole rehellinen itsellesi ja muille!

verkkokauppa

Olen tosi huono shoppailija. Kaupassa haahuilu, varsinkin, jos jotain tiettyä vaatekappaletta tarvitsee etsiä, se on minulle kuin etsisi neulaa heinäkasasta.

Verkkokaupat ovat siitä kivoja, kun voit milloin vaan selailla valikoimia ja hakusanalla löytää useita samaa tarkoittavia tuotteita ja samalla löytyy erikoisempia malleja mistä et edes osannut haaveilla. Olen ostanut/ monia kertoja verkkokaupasta, sekä vaatteita ja myös lapsenlapsille leluja.

Aina on kyllä osunut oikein tai olen saanut johonkin valmiin linkin ja löytänyt sen perusteella tuotteen.

Nyt etsin itselleni verkkokaupasta neuletakkia. Olin nähnyt jonkin mainoksen olisiko ollut Facebookissa ja lähdin etsimään kyseistä tuotetta netistä. Löysin vähän sinnepäin olevan neuletakin ja vielä alennuksella edullisesti. En ollut koskaan aiemmin kyseisestä kaupasta ostanut mitään, joten aloitin rekisteröitymisen uutena asiakkaana. Melko loppuvaiheessa ohjelma herjasi minulle, että osoite tuntematon. Kirjoitin uudestaan osoitteen ja sama juttu. Pidin hetken taukoa, mutta sama juttu.

Laitoin sen jälkeen sivujen ylläpitäjälle tai verkkokaupan pitäjälle kenelle nyt siitä löysin palaute osoitteen ja lähetin sähköpostia, että mikä on kun en pääse kirjautumaan, osoitteeni on aina väärä. Usein nuo verkkokaupat ovat ulkomaisia, vaikka ovat suomenkielellä, arvelin, että näinköhän palaute ymmärretään oikein. Seuraavana päivänä sain sähköpostia. He ovat nyt päivittäneet tietoni ja pääsen tilamaan kyseisiä tuotteita. NO ok, mutta, kun pääsin kirjautumaan sitten uudelleen heidän sivuilleen, niin tuote mitä halusin olikin loppuunmyyty. Arvaa että harmitti.

Katselin vielä sivuilta olisiko siellä mitään muuta vastaavaa ja löysin kyllä jotain sinnepäin ja tein tilauksen.

Jälkeenpäin mietinkin, että oliko keino saada minut alennustuotteilla heidän sivuilleen, vaikka tuotteet olikin sitten harmillisesti loppuunmyyty ja miten he pystyivät päivittämään yhteystietoni, kun enhän ollut päässyt edes sivuille kirjatumaan?

Pieni osa omia töitäni…

: dav

Aamujen aamut

Sisäinen kelloni herättää minut aina kovin aikaisin. Yleensä aamun katsotaan alkavan auringon noustessa, mutta laajimmin aamuna voidaan pitää aikaa keskiyön ja keskipäivän välillä.

Töihin herään klo 4.15 ja vapaapäivinä noin 5.30

Olen parhaimmillani varhaisina aamuina. Rakastan aikaisia aamuja, niissä on jotain erityislaatuista. En voisi kuvitellakaan nukkuvani saatikka löhöäväni sängyssä niin, että aamun aika menee ohi.

Työaamuina nousen kukonlaulun aikaan, käyn suihkussa, käytän koiran ulkona ja otan joogamaton esiin ja levitän sen keittiön lattialle ihanan lämpöisen lattialämmityksen päälle. Joogaan joka aamu, myös ennen töihin lähtöä n.20 min. Usein on samat tutut liikkeet joskus niitä muunnellen. Jooga antaa virtaa uuteen päivään, maadoittaa ja sillä saa myös aamunkankeat jäsenet vetreiksi. Pieni vesiryyppy sen päälle ja menoksi.

Vapaapäivien aamuina käyn koiran kanssa heti aamulenkin noin 20 min kestävän. Laitan piikkikengät jalkaan melkein joka aamu ja ilta lenkille lähdettäessä näin talvella, koska usein tiet ovat peilijäässä ja varon liukastumista, koska niin monena talvena olen kaatunut tai liukastunut jäähän, joskus vähemmän sattunut ja välillä enemmän. Ainakin omat piikkikenkäni, vai sanotaanko niitä nastakengiksi no anyway ovat todella tukevat nilkkakengät ja pitävät jäisellä kelillä yllättävän hyvin, luotan niihin.

Oli pakkasta, tuulta tai sadetta sää ei meitä haittaa. Ihana tuntea nenän päässä pakkasen puraisu ja aamutuulen henkäys, sekä jalan alla lumen narskuntaa tai piikkikenkien raapiva ääni. Hetki raikkaassa ulkoilmassa ja pirteys on taattu. Kesällä varhaisia aamuja ei voita mikään. Aamukahvit keinussa johon aamuaurinko laskee ensimmäisiä säteitään.. se on myös tätä omakotitalossa asumisen iloja, oma piha. On ihana seurat auringon nousua ja sitä aikaa kun aamu alkaa valostua.

Aamulenkin jälkeen on mahtava tunne laittaa kahvit valumaan, tehdä aamupalaa: leipää tms. ja ottaa joogamatto esille. Nauttia aamun hiljaisuudesta ja hämäryydestä. Vapaapäivinä jooga saattaa kestää tunnista kahteen millä fiiliksellä olen tai onko mihinkään lähtö. Suosittelen kyllä kaikille sitä! Jooga maadoittaa minua. Sitä voisi verrata meditatiiviseen kokemukseen, jossa ajatus lepää. Samalla voi rauhassa suunnitella esim. päivän tapahtumia tai mitä käsitöitä tai maalauksia alkaa tekemään. Minä tarvitsen rutiineja, kuten työpaikka. Työ merkitsee minulle paljon. Työhön lähtö ja töistä paluu on kovin merkittäviä tapahtumia arjessani ja antaa sen rutiinin minkä tarvitsen. Työ pitää koneistoni käynnissä.

Ajankäyttöni on melko kurinalaista sekä töissä, että kotona. Minulla ei juurikaan ole toimetonta aikaa, enkä sellaista edes kaipaa. Luovana ihmisenä mietiskelen tauoilla suunnittelen uusia ideoita, malleja, maalauksia tms. Päivän monimuotisuus ja jatkuva uuden oppiminen sopii minulle kuin nenä päähän.

Työni on hektistä joka luo mielestäni myös vapaa-ajastani sellaista, koska arjet menee kellon kanssa toimien. Lounas oltava valmiina tietyllä kellonajalla jne. Ajankäytön hallinta on minulla hyvin hanskassa, vaikka olisi tosi kiireinen päivä, tiedän mitä missäkin järjestyksessä teen ja kerkeän vielä paljon muuta siinä sivussa.

Aamuvirkkuna olen huomannut, että on hakeuduttava ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä ajoissa. Muuten päivästä tulee liian pitkä jos valvoo myöhään. Toki kun olen aamuvirkku ja illantorkku niin sisäinen kellonikin jo huutaa nukkumaan yhdeksältä viimeitään kymmeneltä illalla. Huonoja puolia on myös, ettei jaksa iltaelämään lähteä, jolla on taas vaikutusta sosiaalisten suhteiden kehittymiseen.

Puolensa kaikilla asioilla!

Kansantaiteilija

Tänään 11.2.2023 on paljon kuultu radiossa ja nähty netissä Jope Ruonansuuta käsittelevää materiaalia.

Jope oli itseoppinut kansantaiteilija, monitaituri. Hänestä huokui empaattisuus, hauskuus ja kujeilu.

Hänestä kertova dokumentti on juuri ilmestynyt elokuvateattereihin ”Jope Ite”

Mielenkiintoista olisi päästä katsomaan dokumentti lähikaupungissa asuvasta Jopesta ja hänen perheestään.

Minä muistan Jopen telkkarista, milloin imitoiden tai muusikkona esiintyen. mm.”Enkeleitä onko heitä” on tutuin biisi

sekä ”Hauskaa Joulua.”

-Lausahdus ” Aattelepa ite” on jäänyt myös hyvin mieleen.

Ikävää hänen poismenosta(2020) mutta onneksi taiteilijan elämäntyö näkyy ja kuuluu vielä monien vuosienkin päästä.

Luopuminen, Kerron edellisestä koirasti…

In koira, Yleinen

Muistokirjoitus Alille

Tein elämäni raskaimman päätöksen. Minulle niin rakkaan koiran lopettamispäätös.

Me kuljettiin yhdessä pitkä matka 12 vuotta. Ali alias Alpo sai nukkua ikiuneen oman rakkaan pihan nurmelle.

s.26.2.2005 – 27.04.2017 klo 13.20

Minulle niin rakas belgianpaimenkoira Ali ”Alpo” nukkui ikiuneen lääkärin avustamana

Ali olit minulle kuin oma lapsi/poika kutsuinkin sinua välillä pojaksi. Olit niin komea uroskoira, viisas ja tottelevainen. Olin niin ylpeä sinusta. Toisten mielestä pelottavakin ulkonäkösi vuoksia, vaikka olit kovin lauhkea ja kiltti. En tiedä miten jaksan ilman sinua .. mutta lupaan yrittää… nyyh.

Sinun päätyösi oli vartiointi ja minun turvamiehenä oleminen tai siltä minusta sinun seurassasi tuntui, niin turvallinen ja hyvä olo oli aina sinun kanssasi. Me kuljettiin yhdessä metsät ja tiet ja polut, ne kaikki tuli meille niin tutuiksi ja sinä nautit metsässä vapaana juostessasi. Olit valpas, innokas ja sinun rinnallasi oli niin turvallista kulkea. Voi kun olisit täällä..nyyh. Sydämeni pakahtuu ikävästä ja siitä turvallisuuden tunteen puuttumisesta, kuka minua nyt suojelee….Sinä annoit minulle niin paljon….

Autoit minua jaksamaan niin ala- kuin ylämäissä ja sinuun pystyi aina luottamaan.

Meidän rakkaus oli niin syvää.. en tiedä miten jaksan ilman sinua…mutta olen luvannut sinulle ainakin yrittää… nyyh. Koti on niin tyhjä ilman sinua ja kuka nyt vahtii pihaa….Minulla tulee olemaan raskas aika ilman sinua. Olit kaikkeni…

Mikään tai kukaan ei korvaa sinua. Tää itku ja kaipuu ei lopu koskaan, mutta toivottavasti kuitenkin helpottaa, koska silmäni ovat niin kipeät ja turvoksissa, kun kyyneleet vaan virtaa…nyyh.

En olisi ikinä uskonut, että suru voi olla näin kamalaa, vaikka sen aina sanoinkin, että jos ja kun sinusta aika jättää, niin äiskä joutuu hoitoon…no toivottavasti tästä selviän, vaikka se ottaa tosi koville Antakee armoa tää on mulle ihan hirvee paikka…

Aamulla herätessäni luulin surun/itkun edes pikkaisen jo helpottavan. Kävin haudallasi toivottamassa huomenet ja kerroin, että lähden metsälenkille. Tuntui kuin olisit kulkenut kuitenkin rinnallani. Vilkaisin aina perääni että no tuletkos sieltä …huh huh..

Muutama kyynel vierähti matkalla, näillä yhteisillä poluilla joissa kuljimme…Kun pääsin kotipihan luokse en voinut pidätellä taas itkuani vaan se vaan ryöpsähti valloilleen….mulla on silmät niin kipeät itkemisestä.. sentään yöllä nukuin vähän …muistokynttilä paloin yön sekä alpon haudalla, että keittiön pöydällä kuvan edessä…mä yritän mennä eteenpäin ilman sinua..

Ikuisesti sinua Ali kaivaten oma ”äitisi”

Aika on kulunut. Päätin silloin, että en enää koskaan ota koiraa, niin koville se otti silloin. Kului noin puolivuotta niin aloin katselemaan koirarotuja. Mitä ihmettä, ajattelin olinhan tehnyt päätöksen, etten ota enää koiraa. Toistelin itselleni tuota, mutta niin vaan koiraihminen on aina koiraihminen näin se vaan on. Olihan aina elämässäni ollut koira pienestä tytöstä asti. Isä hommasi minulle koiran tai meille, kun aikani sitä jankutin. Silloin meillä oli myös iso koira, sekarotuinen, jossa oli saksanpaimenkoiraa ja jotain muuta rotua.

Sen nimi oli Ira. Iran kanssa kuljimme usein yhdessä. Silloin koiria ei ollut talouksissa niin paljon kuin nyt ja Ira sai olla aina vapaana kulki maanteillä irti ja seurasi aina. Nyt ihmettelen aikaa miten niin koirat sai olla vapaana, tuntuu kummalliselta. Eihän nyt sallita koirien kulkevan kuin irtolaiset pitkin mantuja.

Yhden tapauksen muistan varmasti aina. Olimme Iran kanssa menossa kaverini luokse, jonne oli noin kolmen kilometrin matka, sellaisen käveleminen ei silloin tuntunut miltään. Koira oli irti, en edes muista oliko sillä edes omaa hihnaa. Koiratarvikkeita ei silloin ollut vielä myynnissä, koska ei silloin(-70 luvulla) ollut mitään erikoisliikkeitä erikseen lemmikkieläimille. Oli vain pieniä kyläkauppoja, joissa pääasiassa myytiin elintarvikkeita.

no mutta tarinaan.. Kuljimme siis tienviertä jossa kulki autot. Tulimme linja-autopysäkin kohdalle johon oli juuri pysähtynyt linja-auto; bussi ottamaan matkustajia kyytiin niin kuinkas ollakaan Alikin hyppäsin etuovesta sisään en kerennyt tekemään mitään kun bussi lähti ja minä juosten perässä. Kuljettaja oli varmaan luullut, että koira on jonkun matkustajan ja ei kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. En tiedä miten koirani siellä käyttäytyi alkoiko haukkumaan tai vinkumaan, mutta parin pysäkin jälkeen linjuri pysähtyi ja koira tuli autosta ulos ihan kiltisti. Hetken mietin että mitä ihmettä mihin saakka se meinaa matkustaa enhän millään jaksa juosta linjurin perässä kovinkaan kauas

mitä jos en löydä sitä enää minne se joutuu.? Hätä oli silloin suuri!!

-no eipä mitään jatkoimme matkaa ystäväni luokse ja ehkä koirakin sai opetuksen ettei ilman omistajaa kannata lähteä matkustelemaan. Nyt muistelen sitä vain huvittuneena mihin kaikkeen koirat ryhtyvät ovathan he hyvin viisaita otuksia kaiken kaikkiaan.

Nyt minulla siis noin puolen vuoden kuluttua Alpon kuolemasta on taas uusi koira!

Luovuus

On 9.2.2023

Mistä luovuus kumpuaa?

Kaikille ei ole kyseistä taitoa luotu, joten siitä pitää olla ylpeä.

Luovuus on minulle taiteen tekemistä, maalaamista, käsitöitä, valokuvausta, askartelua, puutarhanhoitoa jne. Luovuus ei ole kuitenkaan pelkästään taiteentekemistä tai huikeita innovaatioita, vaan oppista arjessa, uusia ideoita. Luovuutta on olla esim. meikkitaiteilija(maskeeraaja) ja vaikka mitkä muut ammatit joissa luovuus tulee näkyviin.

Taide vaikuttaa minuun sekä henkisesti, että fyysisesti. Vaikka taidetta ei kovin pidetäkkään työnä enemmänkin puuhasteluna, niin silti se on minulle irtiottoa arjesta. Se on elämäntapa luoda käsillän jotain, jossa ei ole määritettyä työaikaa. Luovuutta ei voi kytkeä päälle eikä sitä voi kytkeä pois. Luovuus tulee juuri silloin, kun se on tullakseen ja se on ihanaa niin.

Käsityöharrastus rentouttaa ja on meditatiivista. Tykkään suunnitella omia kuvioita neuleisiin ja sukkiin. Haluan aina oppia uusia tekniikoita ja kokeilla uusia malleja. Riemuitsen omasta tekemisestäni. Uuden oppiminen kihelmöi kivasti!

Käsillä tekeminen on intohimoni, joka antaa enemmän kuin ottaa.

Nuorena piirtelin koulukirjat, kun opiskelu ei innostanut eikä kiinnostanut. Päässäni pyöri ajatukset kaikesta muusta kuin oppimisesta. Ehkä niin pystyin vähän paremmin keskittymään,.. jos edes keskityin.

Wikipediassa on määritelmä luovista persoonallisuuksista: vetäytyvä, harkitseva, elävät omissa maailmoissaan, he havannoivat ympäristöään ja ovat uteliaita, he sietävät epävarmuutta ja ovat riippumattomia. Luovat ihmiset askaroivat tyypillisesti monen idean parissa,.. niin minäkin! He ovat sitkeitä ja motivoituneita työhönsä jne.

Tunnistan melkein kaiken itsessäni. Minulla on monia keskeneräisiä töitä siitä syystä, kun uusia ideoita pukkaa kokoajan ja ne pitää aloittaa silloin, kun on into päällä. Ai se on hauskaa uuden luominen!

Jooga on auttanut minua mielenhallinnassa. Sen hitaat tehokkaat liikkeet ja hengitystekniikan opetteleminen on tuonut mielenrauhan ja keskittymiskykyni on parantunut. Ennen töihin lähtöä aloitan päiväni AINA aamujoogalla!!

Nyt olen löytänyt kirjoittamisen johon uppoudun täysillä. Ihanaa luomista tämäkin.

Pitää tehdä, eikä vain haaveilla ja unelmoida tekevänsä!

Autot

On 9.2.2023

In auto, Yleinen

Näin keväällä usein tulee autokuume. Niin minullekkin, vaikken ole autoa ostamassakaan kait..

Nettisivuja selaillen vaihtoautoja etsien bongasin autoliikeen, jonka ilmoitus herätti huomioni. ” Tämän vuoden autoa myytiin alle kuuden tonnin.” Auto oli Nissan Qashgai ja ajamaton. Mitä onko pilaa vai joku uusi myyntikikka..

Otin heti yhteyttä chatissa kyseisestä autosta. No, tottakai ajatuksissa oli huijaus tai painovirhe paholainen, mutta siltikin otin yhteyttä kyseiseen liikkeeseen. Oli sunnuntai ja sain vain chatissa yhteydenoton, jonka perusteella ei kovin paljon irronnut. Myyjä soitti heti maanantai aamupäivänä ja pahoitteli, että oli tullut virhe. He olivat laittaneet vain verotusarvon autosta ilmoitukseen ja kolmonen puuttui edestä. Toki hän pahoitteli ja oli tyytyväinen, kun olin huomannut ilmoituksen ja ottanut yhteyttä, mutta ilmoituksen oli huomannut sata muutakin henkilöä, joille myyjän piti päivän aikana soittaa. Tuli lisätyötä myyjälle, päivä puhelimessa anteeksi pyydellen.

Mietin vaan, että olisipa ollut oikea lottopotti, jos tuolla hinnalla olisin tuliterän auton saanut!

Se oli pienen hetken unelmia!

Penkkaripäivä 9.2.2023

On 9.2.2023