Rytmi veressä -ilmaus, tarkoittaa ihmisen synnynnäistä ominaisuutta tuntea rytmi ja musiikki sisällään. Rytmi kuuluu osana jokapäiväistä elämääni. Rytmitaju on ihmisen kokema. Ihmiskeholla on oma rytminsä, mikä saa jammailemaan musiikin mukana.
Minulle rytmi merkitsee tanssiaskeleita musiikin tahdissa. Olen oppinut hyvin nuorena tanssimaan. Ensimmäiset kokemukset oli Teivaalan- lavalla ja Osakkeella Lahdessa. Kävin alaikäisenä jo tanssimassa lavatansseja: tangoa, humppaa ja valssia. Silloin ei vielä tunnettu jive-, salsa taikka muita kädenalitansseja.
Tykkään nopearytmisestä tanssimusiikista. esim. Valkoinen ruusu, Matin ja Tepon useammat kappaleet(Kato vaan”), Souvari, Finlander , Ville Liimatainen ”Unessani” ja monet monet muut. Se on se rytmi ”rytmi veressä” mikä laittaa minun jalat liikkeelle. On niin upeeta, että elämässä on musiikkia ja se kuuluu minun elämään niin suuresti.
Jalan alle menevä hyvä tanssimusiikki, vaikka vain kotona radiosta kuunnellen houkuttelee minua pyörähtelemään lattialla. Koko keho saa samalla liikettä, kun kädetkin liikkuu samalla ja lanne keinuu:)) Tanssi vahvistaa kehoa laajasti ja parantaa koko kehon hallintaa. Fyysinen kunto kohenee ja tasapainon hallinta paranee. Tanssiessa stressi lievenee ja tanssi hoitaa myös aivoterveyttä.
Tanssiakseen ei siis aina tarvitse lähteä tanssitunnille tai lavoille. Vaikkakin hyvä tanssi-ilta syntyy ensisijaisesti hyvästä seurasta ja ihanista tanssikokemuksista. Suuri merkitys on myös tanssipaikan tunnelmalla ja siellä soivalla musiikilla. Tanssin parissa on mahdollisuus myös luoda kivoja ihmissuhteita. Perustanssitaidon opettelemisessa tarvitaan usein henkilökohtaista ohjausta, tanssikursseja. Vaikka olen tavallaan itseoppinut tanssimaan jo nuorena. Olen saanut perustaidot jo siellä. Olen myös käynyt päivittämässä tanssitaitoani myös tämän päivän kuvioihin eli niitä kädenalitanssikuvioita mm. jive, cha cha askelia.
Lavatanssikulttuuri on mielestäni nykyään mielenkiintoista. Lavoilla ei enää pääse tanssimaan, jos siellä käy vain harvoin. Olen miettinyt, että miksiköhän lavatanssikulttuuri on muuttunut niin radikaalisesti. Johtuukohan se näistä erilaisista tanssikursseista. Kursseilla käyvät hakevat vain tuntemiaan henkilöitä. Muut jäävät seinän vierelle seinä ruusuiksi. Haetaan vain niitä joiden tiedetään osaavan niitä kädenalitansseja, joita lavoilla tanssitaan nykyään pääsääntöisesti. Tanssija tunnistaa hyvin soitetun musiikin ja se pistää tanssivarpaat vipattamaan ja peppu ei millään pysyisi penkillä. Itse rakastan kesälavoja ja elävää huumaavaa tanssimusiikkia. Ilman tanssiparia ei lavoille voi mennä, kun tanssijalkaa alkaa vipattamaan, eikä partneria ole, niin tulee vain paha mieli, kukaan ei siellä hae, vaan lavat ovat täynnä tanssitaitureita, joille ei kelpaa oudot tyypit jotka tulevat kerran pari kesässä tyrkylle.
Olen harkinnut kantritanssin aloittamista…hmm