Opiskelin käsityön taiteen perusopetusta(Raita) vuosina 2012-2014 Lahden kansanopistossa. Halusin oppia käsittelemään eri materiaaleja oppia uutta käsitöiden tekotavoista. Kädentaidot ovat olleet aina vahva ominaisuuteni jo pienestä pitäen olen harrastanut aina jonkinlaisia kädentaitoja. Mummoni, joka oli kotoisin Kivennavan Rasalan kylästä, kutoi kankaita ja teki kuulemma kauniita käsitöitä. Hänen virkkaamiaan ja neulomiaan pöytäliinoja oli sukulaisilla paljon. Äitini oli myös kova tekemään käsitöitä.
Käsityö virikkeitä löytää netistä, selailemalla käsityölehtiä sekä käymällä erilaisissa näyttelyissä. Oman työn toteuttaminen, suunnittelu on kovin antoisaa ja samalla syntyyn myös ajatuksia seuraavista töistä. Monesti minulla on kesken useita töitä joita jatkan aina mielialan mukaan. Eli työni elää kokoajan mukana. Monesti alku voi olla ihan jotain muuta kuin syntynyt lopputulos, mutta se on luovuutta ja käsityötaiteen rikkautta.
Opiskelun myötä olen oppinut käyttämään kierrätysmateriaaleja enemmän hyödyksi. Kirpputoreilta löytää hyviä materiaaleja käsitöihin sekä olen saanut sukulaisten nurkista niitä myös. Olen tehnyt myös skärppäystä sekä olen uudistanut vanhoja vaatteita jonkin verran.
Käsityötaiteen koulutus antoi intoa ja uskallusta kokeilla uusia materiaaleja lisää itseluottamusta ja ideoita! Meille opetettiin värioppia joka oli jonkin verran tuttua maalauksistani. Värit ovat merkinneet minulle aina paljon. Väriopin perusteissa tutustuimme vastaväreihin, kylmiin väreihin ja lämpimiin väreihin. Tekstiilien värjäys/kuviointi oli minulle aivan uusia asia ja todella mielenkiintoista. Reaktioväreillä ja pigmenttiväreillä painettiin sekä värjättiin kankaita. Harjoittelimme myös värien sekoittamista vesiväreillä. Värien suunnittelussa ja kankaanpainannassa sommittelulla ja suunnittelulla on suuri merkitys.
Kokeilimme vehnäjauhotekniikkaa(vehnäjauhovelli) kankaanpainannassa. Hahmottelimme puupalikoilla myös edellistä. Oli todella mielenkiintoista. Kokeilimme myös metrikankaanpainantaa käyttäen kalvomuovia ja seulaa.
Kirjontajaksolla suunnittelin vanhasta farkkutakistani kassin. Kassista tuli retrotyylinen johon yhdistin huopaa, koruja, nahkaa sekä kone- ja käsikirjontaa. Huopakukat leikkasin vanhasta taulusta(kierrätystä). Innostuin kirjonnasta. Tein myös vanhasta verhokankaasta neulakirjoja johon käytin pitsiä, korunappeja, koruja ja käsikirjontaa. Sisälle ompelin vanulevyt sivuiksi johon neulat saa kiinnitettyä.
Jakso vanhasta uutta tein mummon vanhasta pyöreästä lankarasiasta. Puri kaikki vanhat kankaat pois. Kannessa kankaan alla oli olkia. Taisi rasia olla aika vanha. Päällystin rasian uudelleen vanhalla pitsisellä pellavapöytäliinalla. Kirjailin kannen kankaan ja ompelin siihen virkkaamiani kukkia.
Kirjasidonnan kurssilla opittiin perustaidot kirjansidonnasta. Kirjan teko oli monivaiheinen. Tein monta pientä kirjaa ja yhden taitettavan haitarimallisen kansion, ison valokuva-albumin sekä vieraskirjan. Kotona tuli innolla tehtyä niitä lisää, ovat hyviä lahjaideoita. Kurssista tykkäsin kanssa kovasti.
Huovutus jaksolla aloin ensin tekemään hattua märkähuovutustekniikalla. Työ tuntui kovin vaikealta. Neulahuovutuksesta tykkäsin, koska ne valmistuu melko nopeasti.
Paperitaidetta kokeiltiin ryhmätyönä. Paperimassasta värjäämällä rautalankaa ja kanaverkkoa apuna/tukena käyttäen. Paperin työstämien oli kivaa ja huomasin, että paperista saa aivan ihania taideteoksia.
Käsityötaiteen opinnot oli minulle mieluisa ja haastava kokemus, jossa opin juuri niitä uusia tekniikoita ja taitoja joita oppeja meninkin sieltä hakemaan. Sain intoa jatkaa harrastamista kotona.
