Aamupäivällä kun aloin leipomaan tuli taas mieleeni, että olisikohan aika vähän päivittää noita leipomisvälineitä. Sähkövatkain on ainakin 20 vuotta vanha, niin kuin päältäpäinkin näkyy. Merkkiäkään en tiedä, eikä siitä saa tosin mitään selvääkään, ei ole Bosch, Electrolux tai mikään muukaan vastaava.
Olisikohan jopa museokamaa. Varmaan ensimmäisiä vatkaimia, joita on valmistettu :)). Sen verran tunnearvoa tuolla kuitenkin on, kun olen saanut sen äidiltäni, silloin kauan aikaa sitten, kun muutin pois kotoa. Huvittaa tuo oma säästeliäisyys, jos laite on kunnossa mitä sitä pois heittämään kierrätykseen, johon tuollainen laite ei edes enää kelpaisi. Taas tulisi lisää jätetavaraa ja uutta vaan hakemaan kaupasta. Ajattelen luontoystävällisesti, en halua kuormittaa luontoa, jätelaitoksia. Ei kai ole pakko ostaa, kun pärjää vielä vanhallakin.
Ei kuulu oikein omaan arvomaailmaani. Useimmiten olen sellainen, että kaikki vanha käytetään loppuun, ja jos ei siitä enää peliä tule, niin sitten vasta suostun ostamaan uutta. En ole mikään hamstraaja, että kaikkea pitää olla mitä markkinoille vaan tulee. Arvomaailmani on mitä vähemmällä tulen toimeen aina parempi. Tarvitsen vain välttämättömät kodinkoneet ja laitteet. En hanki turhia laitteita kotiini.
hei, mutta vastahan ostin uuden sähköhammasharjan, kun vanha sanoi itsensä irti. Tulee niitä hankintoja tehtyä aina välillä.
Sähköuunia käytän aika harvoin. Leipomiseen ja uuniruokiin tietty. Minulla on puuhella, jossa usein teen ruuat, lämmitän vedet ja paistan hellan uunissakin jotain nopeaa. Kyseiseen kuvassa olevaan sähköuuniin en ole ollut koskaan tyytyväinen. Se on kiertoilmauuni, mutta mielestäni se ei paista hyvin tai sitten paistaa epätasaisesti, pohjasta tummuu nopeammin kuin päältä jne.