Päivä, jolloin aloitin blogini. Pitkään mietin tätä asiaa ja kompastelin aloittamisen kanssa. Apuakin anelin ja poika vihdoin löysi minulle tien, miten pääsen kirjoittamisen alkuun. Kiitos siitä kuuluu hänelle! Ei muuten ollut kovin helppoa, vaikka nettisivuilla annetaan niin ymmärtää tai toisille varmaan on, mutta minulle ei..:))
Tänään on siis penkkaripäivä. Abit juhlivat ja tuulettavat kun lähtevät koulusta lukulomalle valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin. Lomaa se tuskin on, vaan kovaa ahertamista kirjojen parissa. Perinteisesti penkkarit järjestetään helmikuussa kevään korvilla. Nuoret tekevät oman läksiäsjuhlansa!
Itselläni ei ole kokemusta abina olosta, koska en ole suorittanut lukiota, vaikka olen muuten opiskellutkin paljon aikuisiällä.
Kokemukseni on vain yleisönä olemisesta. Oppilaat ovat kehitelleet ideoita, rekka-autot tai kuorma-autot kuljettavat lavoillaan abeja, karkkeja heitellään lavoilta, lavat ovat koristeltuina erillaisilla panderolleilla ”kiitos yhteistyöstä opettajille! sekä erinäisillä ”vitseillä” hauskuus edellä.
Monenlaista on muutosta on ollut näillä abeilla bandemian aikaan. Aika oli haastavaa: opettajat tukivat oppilaita itsenäiseen työskentelyyn, aika tuntui toisista vaikeammalta sosiaalisten suhteiden puutuessa. Etätyön rooli kasvoi. Oppilaiden piti tarttua itseään niskasta kiinni, että pysyivät tahdissa mukana. Lukiobarometrissä he kokivat olevansa yksinäisiä, mutta toki kaikki eivät sitä kokeneet. Jotkut sanoi, ettei sosiaalisten suhteiden poisjäänti ole kauheasti vaikuttanut. Mitä bandemia aika opetti? Jotain hyvääkin on koettu, etätyövalmiudet ovat parantuneet lähdettäessä jatko-opintoihin.
Opetti varmasti myös sen, että kaikista tilanteista selvitään pienin askelin. ”Mentiin sen mukaan miten jaksettiin.”
Onko penkkarit muuttuneet tai kaipaako penkkarit uudistumista?
Penkkariperinne on kai nyt palaamassa kuitenkin normaaliin.
Onnea kaikille abeille!