Asun vanhassa -30 luvun talossa, jota olen remppaillut aina rahatilanteen mukaan. Täällä saan toteuttaa intohimoani ja olen oppinut paljon remontoimaan myös itse.
Taloni sijaitsee pienen metsän vieressä ja peltoaukea näkyy olohuoneen ikkunasta. Pihapiirissä on monta rakennusta esimerkiksi kesäkeittiö, sauna, varasto ja liiteri.
Olen uusinut ikkunat viime kesänä pariin huoneeseen vain, koska edellinen remonttini oli niin iso, että koko keittiö tehtiin ihan pohjatöistä asti uusiksi. Silloin tuli keittiöön ja kylppäriin ihan tehdastekoiset ikkunat, joihin olen ollut tosi tyytyväinen. Laatu maksaa.
Kun rahatilanteeni taas antoi myöten haaveeni oli uusia talon muutkin ikkunat. Nostaahan se talon arvoa taas ja myös lämmityskulut pienenee, ajattelin. Sain tietää, että kylällä asuu puuseppä ja ajattelinkin, että haluan käyttää ja tukea paikallista lähiyrittäjää. Näin myös turvata palvelujen jatkuvuuden omalla paikkakunnalla. Ajattelin, että voin ostaa jotain sellaista, jota en normaalisti ostaisi paikallisesta.
En remontoi huvikseni vaan talon arvoa kunnioittaen. Vanhalla talolla on tärkeä merkitys psykologisesti minulle. Maailma muuttuu niin nopeasti, on lohduttavaa asua vanhassa talossa ja nähdä, miten asiat ovat pysyneet pitkään paikoillaan. Puulattiat ja kynnykset ovat kuluneet käytössä, eivät yhtään haittaa minua, vaan päinvastoin, niissä näkyy vain elämisen jäljet. Mennyt aika saa näkyä. Korjaan taloani vain, jos jokin on rikki tai kaipaa korjausta. Olen oppinut, että historian näkyminen kodissa on arvokasta. Kun jokin on kertaalleen hävitetty, sitä ei sitten saa enää takaisin.
Täällä on alkuperäisiä ovia, parissa huoneessa. Oven karmit on matalammat kuin nykyään. Kunnioitan talon historiaa remonteissa ja haluan säästää vanhaa, niin paljon kuin mahdollista.
*Elämäntapani on vaalia kierrätystä. En tee mitään turhia remontteja, vaan menen talon ehdoilla. Liian remontoitu koti saa vain surulliseksi.
En havittele mitään retrokotia. Kotini ei saa olla liian mietitty, vaan siinä pitää olla moderniutta ja boheemiutta.
Tilasin siis ikkunoiden mittauksen paikallisesta puusepältä. He pääsivät aloittamaan työt. Sovittiin hinta ja, että kesän aikana ikkunat tulee sitten paikalleen asennettuna. Ikkunoita ei kuulunut, aika kului. Sitten sain heistä vähän irti, että oikeita materiaaleja ei ole oikein löytynyt sekä ikkunalasien leikkaus alihankkijoilla viivästyy koska terät teroituksessa. Moneen kertaan olin jo miettinyt, että miksi ihmeessä minun piti luottaa paikalliseen pienyrittäjän. Olisinhan voinut tilata ikkunat sieltä mistä tilasin keittiöönkin ikkunat. Silloin kaikki tuli ajallaan ja ikkunat on parasta A- laatua.
Ikkunoita ei siis kuulunut. Tuli syksy ja kylmät ilmat. Onneksi minulla oli vanhat ikkunat paikallaan sentään, että pärjäsin niillä, kun uusia ei kuulunut. Enkä onneksi ollut maksanut mitään ennakoita. Ikkunat kuitenkin ikkunat tulivat ennen talvea ja asennusmiehet mukana. Tarjosin miehille kahvit ja kaikki oli hyvin. Kunnes tuli talvi ja viima alkoi puhaltaa. Viimatuuli siis puhalsi niistä juuri laitetuista ikkunoista sisään. En siis tiedä mistä se kylmä vedon tunne tuli, mutta ne eivät pitäneet lämpöä yhtään en enempää kuin vanhatkaan, ehkäpä vielä huonommin. Harmitti kovasti. Nyt minä yritän laittaa villaa ikkunan väleihin, ettei tuuli jäähdytä mökkiäni. Ensi kesänä pitää aukaista ikkunat ja laittaa jotain tiivistettä niihin.
