Ihmisen elämä voidaan jakaa eri elämänvaiheisiin, elämänpolkuihin. Polut voi olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä. Omaa lapsuuttani muistellen! Kukaan ei voi vanhempiaan valita, niillä mennään mitä on saatu ja niistä ollaan kiitollisia. Kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia, on sanonta ja aika usein kultaa muistot!
Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas. Suomessa on hyvät mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä, ilmaisen neuvolajärjestelmän avulla. Perhe saa ilmaiseksi mm. äitiyspakkauksen, jossa on tavaroita ja vaatteita vastasyntyneelle lapselle.
Lapsi kasvaa ja kehittyy vanhempiensa tai huoltajiensa huolenpidolla. Vanhempien tai huoltajien huolenpito, hellyys ja rakkaus luovat kasvualustan lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Turvallinen lapsuus on tärkeää myöhemmänkin kasvun ja kehityksen takia. Lapsuusikä alkaa syntymästä ja kestää noin 10-12 -vuotiaaksi.
Vanhemmuus on vaikea asia. Vaikeinta elämässä on kasvattaa lapsi tai lapsia. Jokainen on oma persoonansa niin kuin äiti ja isäkin. Kukaan ei ole mielestäni täydellinen vanhempi. Kaikki tekee kasvatuksessa virheitä, eikä kaikilla ole mahdollisuutta, edes kasvattaa omia lapsiaan itse. Lasten kasvatus on haastavaa. Varmasti jokainen vanhempi yrittää parhaansa. Niin olen itsekin yrittänyt, vaikka en kaikkeen ole pystynytkään tai osannut. Yritän olla lapsilleni esimerkillinen ihminen, jolta he saisivat hyvät eväät elämään, niin fyysisesti kuin henkisesti. Siihen aikaan ei ollut kasvatusoppaita, eikä ”supernannyja”. Neuvolasta sai pientenlasten ohjeita. Omilla opeilla ja taidoilla mentiin, kun versus tähän päivään, tietoa saa ja löytää yllin kyllin, joka kysymykseen löytää kommentteja netistä.
Olen todella ylpeä kaikista lapsistani, niin kuin kaikki vanhemmat ovat omistaan. Millä ylpeyden ja kiitollisuuden sitten todistaa. Välittämällä ja sanoittamalla. Tämän ikäpolven ihmiselle sanoittaminen ei ole niin itsestään selvää. Omassa kasvatuksessani en ole saanut tuoda koskaan itseäni esille (kts.itseilmaisu, itsetunto ja sen vaikutus kehitykseen) tai oppinut sanoittamaan asioita tai tunteita. Nykyinen sukupolvi on onneksi hyvin avointa ja suoria. Päiväkodissa ja koulussa on jo opittu itseilmaisua. Itseilmaisu on ihmisen perustarpeisiin kuuluva keino tulla ymmärretyksi. Itseilmaisu taitona vaatii avoimuutta, mutta on samalla toiminto, jota voi opetella.
Ihminen ilmaisee itseään sanallisesti sekä sanattomasti. Opinnäytetyönä on tehty ”Lapsen itsetunnon tukeminen kehollisen ilmaisun keinoin”. Siinä suunnitellaan ja toteutetaan toiminnallista opasta varhaiskasvattajien käyttöön. Hyvä itsetunto ei kuitenkaan ole tae hyvän elämän sujumiseen, mutta huono itsetunto tuo mukanaan suurempia haasteita. Vahvan itsetunnon omaava lapsi välittää muista, luo hyviä ihmissuhteita ja hyväksyy erilaisuutta paremmin sekä osaa arvioida omia taitojaan.
Kaikista eniten kuitenkin rakastan omia lapsiani ja lapsenlapsiani. Ilman niitä olisi elämä aika yksitotista. Lapset ovat minulle rikkaus ja elämänilo. Raha ei edes tee niin onnelliseksi, kuin lapset ja kaikki se kokemus niiden kanssa lapsuudesta aikuisuuteen.
Nyt on kiva seurata omien lastenlasten kehitystä ja heidän omien rajojen ja taitojen etsimistä, sekä miten omat lapseni kasvattavat heidän omia lapsiaan. Lapset ovat niin luonnollisia. Heidän nauru ja ilo on parasta maailmassa. Olen kiitollinen, että saan elää mukana. Äiti ja mummi ”titteleistä” olen ylpeä. Mummina oleminen on ihanaa.
Nykyvanhemmat ovat varmasti lasten kasvatuksessa kovin erilaisissa olosuhteissa kuin esim. minä. Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat ovat lastensa kanssa ajallisesti ja sisällöllisesti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä. Supernanny Pia Penttala väittää mikä on ”selkeästi isoin ongelma” Lapsi tarvitsee rakkauden lisäksi rajat. Miksi rajoja tarvitaan? Rajoja tarvitaan, kun esim. lapsi haluaa jotain, jota ei voi saada tai hän joutuu odottamaan. Lapsi oppii vanhemman opastuksella vähitellen ottamaan huomioon toisten tarpeita ja yhteisiä pelisääntöjä ja hoitamaan yhteisiä velvollisuuksia ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti.
Maailma on muuttunut hektisemmäksi, runsaus kaikessa, tietotulva jne. Joku nuori sanoi radiossa, että on kasvanut perheessä jossa äiti treenaa usein salilla. Perheessä on totuttu fitness elämään, jossa on ruokarajoitteita ja oman kehon muokkaus on kova sana. Pitää olla ”timmissä” kunnossa ja nuoruutta ihaillaan.
Nuoruudessa voi omilla valinnoillaan vaikuttaa tulevaisuuteen vanhempien tuella ja kannustuksella. Nuoren matka aikuisuuteen alkaa noin 13 -vuotiaana, johon kuuluu epävarmuutta, iloa, pelkoa ja haikeutta. Kaikki tunteet laidasta laitaan kuuluu kasvuun ja kehitykseen. Se on sitä elämänvaiheita ja elämänpolkua. Elämänpolku ei aina mene niin kuin on suunnitellut tai haaveilee. Joskus vaan tekee vääriä valintoja ja niitten kanssa on yritettävä elää. Ihmisen mieli on erehtyväinen. Erilaisia taitoja tulee opetella, että selviää elämästä. Elämänkokemus ja onnistumiset kuitenkin vain rikastuttavat elämää. Täysi- ikäinen on 18- vuotias. Silloin voi päättää omista asioistaan ja ottaa vastuuta sekä samalla niin sanotusti aikuistuu.
Aikuisena ihmisen pitäisi olla henkisesti niin kypsä, jotta pystyy ottamaan vastuuta itsestään ja läheisistään. En oikein tiedä onko näin? Onko koskaan tarpeeksi kypsä henkisesti?
Lapset ja lapsenlapset ”Kaikista eniten”